Tänään en vaan enää jaksanu lähtee kouluun.

Herään. Huomaan että oon jo tunnin myöhässä koulusta. Miksi siis enää lähteä? Nukahdan uudestaan ja herään kahden aikoihin. Teen ruokaa ja lähden pihalle. Keinun pihakeinussa ja poltan tupakkaa.

Tää koko paikka tuntuu välillä niin väärältä. Mietin, et valitsinko mä oikein sittenkään. Ei mua oo luotu kaupunkilaiseks. Mihin on kadonnu kaikki rehelliset ihmiset. Ne, jotka teki aina päivästä elämisen arvosen. Naurua, ei teennäisyyttä, pelkkää hauskanpitoa.

Mut mä en voi enää palata. Tiedän sen itsekkin. Mun on niin vaikea kohdata sut, en pysty sanoon sulle sanaakaan. En vieläkään ymmärrä, miks se kaikki päätty. Tän syksyn piti olla meidän yhteinen.

Tumppaan tupakan, se on sinistä L&M:ää. Ei enää punaista niin kuin viime keväänä. Yksi kesä riitti siihen, että kaikki muuttui.