Eräs kaverini kerran kysyi minulta : Kuka hemmetin ääliö on keksinyt parisuhteen? Kuka on joskus sanonut et ihminen tarvitsee jonkun toisen ollakseen kokonainen?

Nyt pysähdyin miettiin näitä kysymyksiä, ja totean, että ystäväni on aivan oikeassa.
Helvetti, me ollaan vasta 16-vuotiaita, silti jotkut menettävät yöunensa murehtiessaan sitä, että heillä ei ole ikinä ollut poikaystävää. Mitä sitten? Meillä on vielä aikaa! Me ollaan nuoria, meidän kuuluis pitää hauskaa, ei siihen poikaystävää tai tyttöystävää tai ylipäätänsä kumppania tarvita.

Tiedän että en itse ole yhtään parempi. Tajuan vihdoin, että olen murehtinut liian kauan, aika suunnata eteenpäin. Mä en tarvitse ketään ollakseni täydellinen. Ikävöidä saa, kunhan siihen ei jää kiinni, muuten ei pääse koskaan yli.
Luulen, että läheisyys on se asia mitä eniten olen ikävöinyt.  Mutta ei sitä saa murehtimalla takasin, kyllä ehkä vielä joskus löytyy joku, joka on sen arvonen  Jos ei niin... Ehkä mä selviän.