Viikonlopuksi lähdin takaisin maalle porukoitten luokse.
Ensimmäisenä kun pääsen vanhaan huoneeseeni silmiini osuu sun  vihreä huppari. En mä tiedä mitä se siinä vielä tekee, mutta en jaksa tehdä mitään sen siirtämiseksi. Roskiin se jo joutaisi.
Kun me erottiin, mulla oli tapana pitää sitä paitaa vieressä kun mä nukuin. Se tuoksu ihan sulle.
--

Lähdettiin viettään perjantai iltaa kavereiden kanssa. Tunnelma on korkealla, koska viime näkemisestä on aikaa. Olin juuri selittämässä jotain hauskaa juttua mitä mulle oli sattunut, kun näen tutun kevarin silmäkulmassani. Käännyn katsomaan. En pysty edes liikahtamaan enää, kun tunnistan sut.
Hitaasti sä otat kypärän pois päästä ja vaikka olet kaukana ja on pimeää, tiedän että säkin tunnistat mut. Käännän selkäni sulle, ja jatkan juttuani kyyneleet silmissä.
Miksi tän kaiken pitää olla vieläkin näin vaikeaa?
--

Viikonloppu tulee ja menee ja on aika lähteä takaisin kaupunkiin. Kannan laukkuni tyhjään asuntoon ja mietin ties kuinka monetta kertaa, että tällä viikolla en enää saa murehtia, tällä viikolla elämän pitää jatkua..