Onnistuinpa meneen vuodatuksen aprillipilaan.. huhhuh.. :D

--

Muutin puoli vuotta sitten pieneltä paikkakunnalta kaupunkiin. Asun siskoni kanssa kaksin omassa asunnossamme.

Aamulla, ajattelin siskoni vielä nukkuvan ja hiivin hänen huoneeseensa. Laitoin hiuksiani peilin edessä, ja yhtäkkiä huomasinkin peilin kautta että siskoni istui sängyllään. Hän katsoi minua ja kysyi mitä minulle oikein on alkanut tapahtua. Vilkaisin hädissäni peiliin etsien itsestäni punaisia näppylöitä tai muuta sen tapaista, sillä en tajunnut mitä siskoni tarkoitti. Siskoni tarkensi lausettaan. "Mihin mun pikkusisko on hävinny, missä on se peikkotyttö jolla oli räiskyvän punaiset hiukset aina tupeerattu pystyyn, rengas huulessa ja toinen toistaan rikkinäisempiä farkkuja? Skeittarityttö joka oli aina ruhjeilla mutta silti aina hyvällä tuulella?  Siskokulta, sä oot sekoomassa."

Siskoni lähti keittiöön syömään aamupalaa, ja minä katsoin itseäni järkyttyneenä peilistä. Ei tarvinnut miettiä kauaa, sillä tiesin että siskoni oli oikeassa. Meinasin purskahtaa itkuun kun näin peilikuvani. Jalassani olivat tiukat pillifarkut, päälläni oli vaaleankeltainen toppi ja musta pitkähihainen paita. Hiukseni eivät enää ole punaiset, vaan pikemminkin ruskeat. Huulirengas oli myös kadonnut omia aikojaan. Kulmat olivat nypitty siististi, eikä enää paloitellusti niin kuin silloin kauan sitten.  Olin meikannut huolellisesti. Olin jopa herännyt aamulla suoristamaan hiuksiani. En voinut uskoa että se oli totta. Mä olin tosiaan muuttunut.  Ruskean ruudullisen repun sijasta minulla oli kädessä vihreä käsilaukku.

Lähdin sekavilla mielin kouluun. Eteisessä laitoin jalkaani vihreät ruudulliset tennariläpykkääni, ja kun katselen alaspäin kävellessäni, minua alkaa naurattamaan. Mitä minä huolehdin? Olen vähän muuttunut, kyllä minä sen myönnän. Mutta totuus on se, että olen kuitenkin edelleen sama ihminen. Huulirengas lähti, mutta sehän johtui siitä, että ikeneni alkoivat vetäytymään. Ja nykyäänhän minulla on kielikoru? Hiukseni ovat tällähetkellä ruskeat, mutta se johtui siitä että violetti väri ei ollut tarttunut niihin. Ja käsilaukkuhan minulla oli sen takia sinä päivänä, että en tarvinnut koulussa kirjoja koska oli tulossa niin lyhyt koulupäivä. Ja skeittaaminen oli jäänyt vain siksi vähemmälle, että minulla on ollut kiire koulussa. Samalla kun sytytän tupakan, päätän että ensi viikolla valtaan skeittihallin ja näytän siskolleni, että en ole hävinnyt, vaan olen se sama vanha iloinen skeittarityttö, minä hän minut tuntee.