Kun avasin Irc-galleriassa erään kaverini päiväkirjan, yllätyin suuresti. Hän oli juuri lisännyt uuden päiväkirjamerkinnän, ja aloin lukemaan huvikseni hänen vastauksiaan erääseen kyselyyn. Kun luin kohdan "Kenen käyttäyminen ansaitsisi erityistä kiitosta tältä vuodelta?" hämmästyin, koska vaustauksena komeili minun nimeni. Emme olleet nähneet moneen viikkoon ja muutenkin yhteydenpito oli jäänyt vähiin.
Kysyin kaveriltani, että mitä ihmettä minä olen tehnyt että ansaitsisin kiitosta, ja kaverini vastasi että ilman minua hän ei olisi ikinä oppinut elämästä niin paljon ja monet naurut olisivat jääneet nauramatta.

Hymyilin väkisinkin lukiessani vastauksen ja alan itsekkin miettiä kulunutta vuotta. Olen kasvanut ihmisenä enemmän kuin koskaan, olen vähitellen ymmärtänyt mistä elämässä on kysymys. Jokainen tekoni on opettanut minua. En väitä, että kaikki mitä olisi tehny oli oikein, en todellakaan. Olen tehnyt tänä vuonna virheitä enemmän kuin ikinä, olen käyttäytynyt itsekkäästi, tehnyt typeryyksiä, kapinoinut ja unohtanut jopa ystäväni  kun aloin seurustelemaan.

Viimein ymmärrän että minulla on maailman parhaat ystävät. En vaihtaisi heistä yhtäkään pois, he ovat olleet aina tukenani.
Mä olen se mitä olen, oikeat ystävät eivät ole kääntäneet minulle ikinä selkäänsä ja tiedän että he seisoisivat rinnallani vaikka tekisin mitä.