Kohtaaminen |

Olen ollut koko päivän huonolla tuulella. Äksyilen kaikille, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Koulun jälkeen menen suoraan sänkyyn.
Nukuttuani pari tuntia, Liina soittaa haluanko tulla kylään. Kerään kamat kasaan ja lähden.
Kun olen ollut bussissa pari minuuttia, bussiin nousee kaksi ikäistäni iloisen näköistä poikaa. Kun tulee minun vuoroni jäädä pois bussista, pojat heiluttelevat minulle ikkunasta. Heti tuli parempi mieli. Miksi niin vähät ihmiset jaksavat hymyillä tuntemattomille?
Kävelen toiselle bussipysäkille noustakseni toiseen bussiin. Hetken odoteltuani näen samat pojat kävelemässä minua kohti. Pojat tervehtivät hymyillen ja kun nousen bussiin, pojat jäävät heiluttelemaan perääni.

Kohtaaminen ||

Viikko on kulunut. Olen taas menossa Liinalle kylään. Istun bussissa, kun samat pojat nousevat kyytiin ja tarvehtivät minua iloisena ja kysyvät minne matka. Kerron että olen menossa kaverilleni.
Nousen taas poikia ennen bussista ja he heiluttavat minulle taas ikkunasta.
Kun kävelen toiselle bussipysäkille, huomaan että pojat ovat taas tulossa. Kysäisen heiltä mitä varten he aina jäävät yhden pysäkin minun jälkeeni vaikka ovat tulossa samaan paikkaan. He naureskelevat ja eivät näyttäneet tietävän vastausta. Pojat kysyvät saavatko lähteä mukaan Liinalle.

Laitan Liinalle viestin "Pojat olis aika innokkaana tulossa teille."
Liina vastaa "Mitkä pojat?"
"Näät kohta."

Katselimme illan telkkaria ja pitkästä aikaa nauroin kunnolla.  Hymyilin vielä yksikseni kun kävelin kotiin.
Uskon, että emme Liina kanssa noin vaan pääse eroon bussipojista, heistä kuullaan vielä. Ja nyt olen sitä mieltä, että se ei ole ollenkaan huono asia.