Uit mun viereeni, roiskutat päälle vettä ja naurat sitä sun ihanaa nauruasi.

Heität omaa typerää läppääsi ja mäkään en voi olla nauramatta.

Sukellat viereeni ja purskutat suustasi päälleni kloorivettä.

Mä en voi olla miettimättä mitä mä siellä teen. Sun kanssasi, ihan kun mitään ei olis ikinä tapahtunutkaan. Me pelleillään ja nauretaan, ihan niin kuin silloin joskus.

Yhtäkkiä sä nappaat mut syliisi, me katsotaan toisiamme pitkään silmiin. Sun siniset silmäs loistaa. Painaudun lähemmäs, yritän estää itseäni, mutta huulemme painautuvat pian yhteen. Liian myöhään tajuan vetäytyä pois. Katsotaan toisiamme, ja vaikka sä et olisi sanonut sitä ääneen, olisin tiennyt että molemmat ajattelivat samaa. Se olisi liian outoa. Sä pyydät anteeksi ja loppujen lopuksi molemmat purkahtavat nauruun ja mä sukellan pois sun luotasi.

Luuletko sä tosiaan että tää on mulle niin helppoa kun mitä annan ymmärtää?