Joitakin viikkoja sitten heräsin keskellä yötä puheluun.
Vilkaisin puhelimen näyttöä ja tunnistan tutun numeron.
Sä kysyt häiritsetkö, ja samalla havahdun täysin hereille, kun kuulen itkun äänessäsi.
"Mikä sulla on?" Mä kysyn.
Sä vastaat ettet jaksa enää, oot pilannu elämäs kun rakastuit siihen tyttöön joskus. "Se tekee mun elämästä helvettiä, enkä mä osaa vaan päästää irti. En mä edes enää rakasta sitä."
Mä kuuntelin ja yritin rauhotella sua. Sä olit ihan poissa tolaltas.
"Mä en ymmärrä sua, mä oon satuttanu ja loukannu sua niin paljon kun voi, silti sä jaksat kuunnella. Oot ihanin ihminen ketä mä oon ikinä tavannu. Mulla ei oikeesti oo enää ketään kenen kanssa mä voin puhua. Oon menettäny kaiken. Tekis mieli tehdä ittelleni jotain." Sä sanot.
Mun oli vaikee kuunnella kun sä kärsit. Olit niin ahdistunu että muakin alko itkettään. Vaikka sä olit satuttanu mua niin paljon, enemmän kun kukaan ikinä. Silti mä välitin susta. En halunnu et suhun sattuu.
Puhuimme lähes koko yön. Kun olimme lopettamassa puhelua, sä sanot vielä hiljaa "Mä haluun nähdä sut niin pian kun mahdollista, oot mulle kaikista tärkein ihminen, vaikket uskoiskaan. Mä kuolisin sun puolesta."
Seuraavana aamuna kysyin mikä on olo. Sä sanoit ettei tunnu yhtään miltään.
Illalla kerrot, että olitte saanut puhuttua asiat selviksi ja kaikki on nyt ok.
Mä huudan sulle että kaikki ei nyt vittu ole ok, jos se oli totta mitä sä eilen puhuit, kaikki ei tosiaan ole ok.
Sä huokaiset ja sanot ettet pysty selittämään. "Mikään ei oo niin yksinkertaista, kun miltä se näyttää."

Pari viikkoa sitten poikkesin lukiolla katsomassa kavereitani. Istun penkillä ja syön karkkia kun huomaan että kävelet rappuja alas. Katseemme kohtaavat. Sä moikkaat, mä en pysty sanoon sanaakaan. Käännän vaan pääni pois. Kun kävelen ruokalan ohi, nään sut siellä syömässä yksin. Kaikki sun kaveris istuu toisessa pöydässä. Hetken päästä tyttökaverisi liittyy sun seuraas ja te suutelette. Suljen silmäni ja ajattelen,että ehkä se on vaan parempi näin. Kyllä sä joskus vielä tiedät mitä sun pitää tehdä. Avaan silmäni ja jatkan matkaani.