Sä kävelet valkoisessa huoneessa, harhailet ilman päämäärää. Etsit jotain, mutta et löydä mitään. Yrität huutaa, mutta kukaan ei kuule.
Mä katselen sua kaukaa ja nauran. Nauran sydämmeni kyllyydestä. Sä ilmeisesti kuulet mun naurun, muttet osaa hahmottaa mistä se kuulee. Sä huudat, mutta mä en vastaa. Mä vaan nauran sulle .
Yhtäkkiä sä kaivat aseen esille.  Kuuluu laukaus joka seikoittuu mun mielipuoliseen nauruun.
Sun veri roiskuu mun päälle ja mä vaan nauran. Nauran ja nauran.
Sitten huomaan että sun veri on tarrautunu muhun. Yritän hangata sitä pois, mutta se ei lähde. Yritän pestä sitä, mutta punaiset läikät vain hohtavat mun iholla. Joudun pakokauhun valtaan kun tajuan, että sun verestä tulleet läikät ovat kuin tatuoitu mun ihoon.

Herään omaan nyyhkytykseeni. Mun tyynyliina on märkä kyynelistä.